Tito in da house

Kesäkuussa 2008 katselin internetistä ajankuluksi shetlanninlammaskoirien pentuja. Sinä keväänä ja kesänä oli syntynyt hyvin pentueita, ja oli (ja on valitettavasti vieläkin) harvinaista, jos pentuja ei oltu varattu jo ennen syntymää. Timi oli tuolloin vasta reilu puoli vuotias, joten ei ollut tarkoitus ottaa uutta pentua vasta kuin aikasintaan kun Timi olisi vuoden ikäinen. Yleensäkin suositellaan, että koirien ikäero olisi se kaksi vuotta, varsinkin jos molemmat ovat uroksia. Nyt tiedän miksi.

Eräs kasvattaja Porvoosta ilmoitti minulle tuolloin, että Virosta olisi hänelle tulossa yksi pentu, mutta hän en sitä halua, koska pennulta puuttuu kives ja siitä todennäköisesti tulee liian pieni kokoinen. Hän olisi halunnut näyttelykoiran, ja kun itse kerroin, että ihan kotikoiriksi omani otan, niin hän tarjosi pentua minulle. Kävi pentua kamalasti sääliksi, mikä ei koskaan ole hyvä juttu pentua ottaessa. Hylkiö pentu. Päätin ottaa pennun, sen seurauksien uhallakin. Kasvattaja antoi Eestiläisen kasvattajan yhteystiedot. Otin Kariniin (Kuukivi Kennel, http://kuukivishelties.googlepages.com/ )heti yhteyttä, ja sovimme tapaamisen viiden päivän päähän satamaan. Hän toisi pennun, jonka mukana saisin rokotustodistukset, pentupaketin, ohjeet ja lelun, jossa olisi Titolle tuttuja hajuja.

Juhannusaattona saimme noutaa satamasta Kuukivi Giuseppeken. Pidin virallisesta nimestä, koska se sopi täydellisesti pentuun, mutta oli vaikea lausuttavaksi suomalaisen suuhun. Nimeksi siis annettiin Tito. Lempinimiä kuuluu olevan Là Tito tai Là Titodemus :')

Koska Karin on valokuvaaja, sain niiden viiden päivän aikana aivan ihania ja loistavia kuvia, joiden takia ihastuin Titoon. Alla joitakin kuvia Titon pentuajasta ennen meille tuloa.

Kuukivi Giuseppeke / Tito

Tito veljensä kanssa.

(vas.) Tito & Kuukivi Giovannike / Rölli

Äiti: KUUKIVI PIPPIKE

Isä: GOLDEN ROSE PLAY WITH FIRE